Vähiin käy aika, ennen kuin loppuu kokonaan! Ei voi oikein muuta sanoa, niin nopeasti ovat viime viikot kuluneet, ja nyt jäljellä onkin enää muutama hassu päivä Pariisissa.. Nyt on myös täytynyt hyväksyä se totuus, etten mitenkään ehdi enää tehdä ja nähdä kaikkea, mitä niin sanotulta "to do" -listalta löytyy!

Paljon on tapahtunut viime bloggailun jälkeen, mainittakoon muun muassa tuhkapilvien aiheuttama kaaos töissä (ja yksityiselämässäkin), useat vieraat Suomesta sekä oma Lontoon-pyrähdys.

Viimeistä viedään, töitä on jäljellä enää 2 päivää, ja edessä siintää matkalaukun pakkaus, asunnon siivous ja luovutus sekä sitä seuraava kotiinlähtö.. Täytyy kyllä sanoa, että en ole yhtään innoissaan Suomeen paluusta, sillä Pariisissa kesä on nyt alkanut toden teolla, eikä kotimaassa minua odota valmistujaisten jälkeen oikein mikään muu kuin työnhaku. Lisäksi ikävä tulee varmasti sekä ihania pomojani että täältä saatuja kavereita, sillä ei ole mitään tietoa, milloin heitä seuraavan kerran näkee (vai näkeekö kenties enää koskaan..?).

Haikein mielin ei voi muuta sanoa kuin au revoir Paris!

Pariisin kevät!

Kuten otsikkokin kertoo, täällä eletään nyt niin paikallisten kuin turistienkin mukaan vuoden ihaninta aikaa..! Jo kuukausi sitten ensimmäiset kukkaset alkoivat kohota maasta (nurmihan on ollut vihreää vuoden ympäri) ja tällä hetkellä jo tulppaanitkin kukoistavat puistoissa! Tänään en töiden jälkeen voinut vastustaa kiusausta vaan suunnistin terassille, hikihän siinä n. +25 asteen auringonpaisteessa tuli!

Töistä puheen ollen, ne alkavat olla todellista rutiinia, harvemmin enää tulee uusia opeteltavia asioita eteen. Toivoisin tietenkin, että pääsisin vielä tässä muutaman jäljellä olevan kuukauden aikana tekemään ja opettelemaan uusia asioita, mutta katsellaan.. Pomoni on myös lupaillut minulle, että pääsisin vielä vähän tarkemmin seuraamaan oppaiden työtä esim. kiertoajelun muodossa, toivottavasti lupaus myös toteutetaan! Tämäkin ihan vain sen takia, että saisin tästä työharjoittelusta mahdollisimman paljon irti, monipuolisuudesta kun ei ainakaan haittaa ole tulevan työelämän kannalta.

Viime aikoina olen viettänyt enemmän aikaa täältä saatujen ystävieni kanssa, ja lisäksi olen jo useamman kerran edistynyt harrastusten pariin (lue uimaan). Paikalliset uimahallit ovat olleet ihan kivoja, vaikkakin hieman shokeeraavia suomalaisnäkökulmasta: miehille ja naisille ei ole omia pukukoppeja eikä aina erillisiä suihkujakaan, ja saunaa ei tietenkään ole.

Ehdin jo lomaillakin 5 päivää, ja lomani aikana kävin Suomessakin. Kotimaassa oli ihana olla, ilma oli raikas, hanavesi maistui ihanalta ja oli mukavaa nähdä tuttuja ihmisiä sekä kuulla joka paikassa suomea. Kummempaa kulttuurishokkia ei siis ainakaan vielä syntynyt, hienoista koti-ikävää (lähinnä oli kyllä ikävä lemmikkieläimiä..) saatiin lievitettyä ja etenkin sain intoa nauttia loppuajastani Pariisissa täysin rinnoin!

Loppuajasta puheenollen minulla tosiaan on aikaa jäljellä täällä hieman alle 2 kuukautta..pitkä aika sinäänsä, mutta kun alkaa pohtimaan kuinka nopeasti ensimmäiset 3 menivät niin kurkkua kuristaa! Pariisissa on vielä niin paljon nähtävää ja tehtävää, ja ennen kaikkea shoppailtavaa, ja lisäksi olisin halunnut tehdä edes yhden matkan Ranskan sisällä, mutta se taitaa nyt ainakin jäädä haaveeksi.. Loppukeväälle on nimittäin tiedossa tiukka ohjelma: vieraita alkaa virrata tasaiseen tahtiin (ainakin 4 eri vierailijaa tiedossa) ja itse olen lähdössä yhdeksi viikonlopuksi Lontooseen maistelemaan fish&chipsiä. No, ainakaan en tulevina "vapaina" viikonloppuina jää laakereilleni makoilemaan vaan imen itseeni Pariisia ja sen nähtävyyksiä viimeistä pisaraa myöten!

Aika rientää aivan hirmuista vauhtia, sillä ihan kohta olen viettänyt täällä aikaa jo 2 kuukautta..! Harjoittelunkin osalta puoliväli alkaa jo häämöttää. Ja silti itsestä tuntuu siltä, että on juuri saapunut Pariisiin ja juuri aloittanut työt, sen verran noviisina täällä ranskalaisen byrokratian keskellä välillä ollaan..

Muutamia esimerkkejä tästä:

Esimerkiksi niinkin yksinkertaista asiaa kuin muutaman tietyn paperin saamista varten joutuu ensin lähettämään useita e-maileja. Seuraavaksi joutuu soittelemaan perään vielä useampia puheluita. Lopulta joutuu vielä käymään paikassa, josta ne paperit pitäisi saada, MUTTA siltikään ei ole asiassa edennyt mihinkään, ja paperit on edelleen saamatta..

Lukkojen taakse jääminenkin voi olla melkoinen episodi: lukkoseppää kun ei olekaan kovin helppo saada paikalle! Niinkin pieni asia, kuin avainten unohtaminen asuntoon sisälle voi johtaa mm. naapureiden luona yöpymiseen ja vuokraisännän suvun apuun hälyttämiseen!

Onneksi täälläkin on kuitenkin asioita, jotka sujuvat helpomminkin.. Kuten esimerkiksi kielikurssi, jolle osallistuin jonkin aikaa sitten. Toki tässäkin projektissa alku oli melko hankala, sillä kielikoulu- ja kurssivalikoimaa on hirveästi, mutta lopulta itselle sopivia kursseja oli kuitenkin vaikea löytää. Sopivan kurssin löydettyäni olinkin todella tyytyväinen, ja suunnistin ensimmäiselle tunnille (lähes) intoa puhkuen. Shokki kuitenkin iski hyvin äkkiä: opettaja puhui vain ja ainoastaan ranskaa, joten en ymmärtänyt puoliakaan hänen sanomisistaan. Onneksi pikkuhiljaa aloin ymmärtää enemmän ja enemmän, mutta en kurssin loppuvaiheessakaan kyllä täysin ymmärtänyt häntä. Kielikurssini kesti siis 4 viikkoa, ja opetusta oli 6 h / viikko. Loppujen lopuksi olin sitä mieltä, että kurssi oli ihan kiva ja hyödyllinen, mutta ei se kuitenkaan ihmeitä saanut aikaan ranskanosaamiseni kanssa. Ehkäpä pidempi kurssi olisi ollut parempi, ne vaan ovat melko hinnakkaita...

Yksi asia, johon täällä ollessani olen todella menettänyt hermoni, on Suomen ja suomalaisten arvostelu. Tämä arvostelu ei todellakaan tule ranskalaisten suusta, vaan jo kauemman aikaa ulkomailla asustelleiden SUOMALAISTEN suusta. Kaikki tuntuu olevan täällä paremmin ja upeammin, ja suomalaiset eivät kertakaikkiaan osaa tehdä mitään oikein, sillä suomalaiset ovat töykeitä, typeriä jne. jne...

Etenkin tällaisia itselleni epämieluisia asioita kohdatessa pieni koti-ikävä alkaa hiipiä mieleen.. Onneksi siihen on tulossa lievitystä vieraiden sekä kuukauden päästä koittavan kotimaan visiitin muodossa! :)

Paluu arkeen?

Oltuani täällä nyt reilun kuukauden elämä alkaa jo tuntua melko normaalilta! En joudu enää joka kerta metroon mennessäni pohtimaan mille laiturille pitää mennä, enkä joudu jatkuvasti miettimään miten ja missä saan mitkäkin asiat hoidettua. Pariisi alkaa tuntua jo melko tutulta kaupungilta, mutta toisaalta taas se on edelleen täysin vieras.. Onhan kyseessä kuitenkin suurkaupunki, enkä ole siitä vielä nähnyt kuin murto-osan!

Tähän mennessä olen tosin ehtinyt nähdä mm. merkittävimmät nähtävyydet, sillä sain ensimmäisen vierailijan Suomesta (tai oikeastaan Amsterdamista, mutta suomalaisen kaverini kuitenkin!) ja kiertelimme hänen kanssaan nähtävyyksiä katsomassa kuten kunnon turistien kuuluukin. Nyt on siis nähty muun muassa Eiffel-torni (kiipesimme sinne portaita pitkin), Notre Dame, Sacre Coeur, Pigalle ja Moulin Rouge sekä tutustuttu kunnolla Riemukaareen (senkin huipulle portaita pitkin). Kävimme myös Seinen-risteilyllä, joka oli oikein mukava kokemus ja jolla pääsi katselemaan kaupunkia hieman eri perspektiivistä. Toki minulla on vielä paljon nähtävää, kuten aivan must-nähtävyys Louvre Mona Lisan kera, mutta kärsin hienoisesta motivaatiopulasta kierrellä yksin, joten odottelen seuraavia vierailijoita.. Toki olen yksinkin käynyt eri paikoissa, kuten muutama viikko sitten Pariisin pienemmässä eläintarhassa sekä luonnontieteellisessä museossa.

Olen myös saanut uusia kavereita, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Pomoni kautta tutustuin suomalaisiin au pair-tyttöihin, joiden kanssa on tarkoitus jatkossakin viettää aikaa, ja entisen työkaverini kautta tutustuin hänen serkkuunsa, joka myös asuu Pariisissa ja tämän serkun kautta hänen monikansallisiin ystäviinsä. Joukossa oli mm. italialaisia sekä Karibian saarilta kotoisin olevia, ja jopa yksi ranskalainenkin. Tämän porukan kanssa kävin myös ensi kertaa tutustumassa Pariisin yöelämään, mikä oli todella mukava kokemus.

Aluksi olin tosiaan illalla kotiin tullessani niin pyörällä päästäni, että hädin tuskin jaksoin vaihtaa kuulumiset kotiväen kanssa, jonka jälkein painuin iloisesti nukkumaan. Nyt kun arki alkaa tosiaan olla jo arkista, alan kaivata vapaa-ajan aktiviteetteja myös viikolle, kun tähän mennessä sosiaalinen elämäni ym. menoni ovat painottuneet lähinnä viikonloppuihin. Suunnitelmissa on mm. lähteä katsastamaan, millaisia uimahalleja Pariisista löytyy. Olen tosin kuullut muutamia kauhujuttuja kyseisistä paikoista..

Työtkin tuntuvat jo kiinteästi viikkooni kuuluvalta rutiinilta. Alun sokerisen tunnelman jälkeen olen huomannut, että työt ovat kuitenkin aina töitä, jopa Pariisissa, ja kaikki ei olekaan enää niin ihmeellistä ja ihanaa. Olen kuitenkin itse melko voimakas persoona, joten kaikkien kanssa ei aina voi tulla toimeen.. Olen kuitenkin siis viihtynyt työpaikassani edelleen hyvin ja päässyt tekemään monipuolisia asioita. Luulenkin, että minulla on nyt jo melko selkeä kuva siitä, mitä yrityksemme tekee ja mitä työtehtäviin kuuluu. Tämän perusteella en usko, että tällainen työ on tuleva "oikea" ammattini, mutta kyllä sitä helposti työharjoittelun verran tekee ja miksei vähän enemmänkin. Joka tapauksessa työharjoittelu on ainakin tähän mennessä vahvistanut näkemystäni siitä, että olen sellaisella alalla, joka minua oikeasti kiinnostaa ja jolle koen sopivani hyvin.

Eräs asia, josta olen nauttinut suunnattomasti, on sää: saan jatkuvasti kuulla eri lähteistä, että Suomessa on paljon pakkasta ja vielä enemmän lunta, kun taas täällä lämpötila on pysytellyt nollan paremmalla puolella ja lunta ei juuri ole näkynyt. Vettäkin on satanut muutaman kerran, ja sen vastapainoksi on ollut muutamia ihanan aurinkoisia päiviä. Tällaisesta säästä saa Suomessa nauttia hyvällä tuurilla huhtikuussa..?

Alkukankeutta !

Kieltämättä oli pieni shokki saapua viikko sitten lentokenttäbussilla keskelle Pariisin keskustan kaaosta matkatavarakasan kanssa. Etenkin kun en ole aiemmin koskaan käynyt Ranskassa, Pariisista puhumattakaan...

No, selvisinhän sieltä keskustasta kuitenkin uudelle asunnolleni, viehättävät 13 neliömetriä 7. kerroksessa - ilman hissiä. Tässä on hyötyliikuntaa parhaimmillaan, sillä raputhan tulee päivittäin ravattua ylösalas vähintään sen yhden kerran.

Ensimmäiset päivät osoittivat, etten kolmen vuoden opiskeluista huolimatta juurikaan pärjää ranskan kielellä, terveisiä vaan opettajille, että enemmän niitä kuunteluharjoituksia tunneille, kiitos. Ongelmahan on ainakin minun kohdallani siinä, että itse osaan kyllä muodostaa lauseita ja puhua suht hyvin, mutta en useimmiten ymmärrä mitä minulle vastataan. Vaihdankin siis mieluummin englantiin tässä vaiheessa, ja niin tuntuvat tekevän myös nämä pariisilaiset (vastoin kaikkia ennakko-odotuksia!).
Yritän saada kielikurssit aloitettua mahdollisimman nopeasti, ja kotona ollessani esim. televisio pauhaa ranskankielisiä kanavia jatkuvasti, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti kiinni kieleen, sillä uskokaa tai älkää, ei se "je ne comprends pas'n" jatkuva hokeminen herkkua ole..

Työharjoittelu on alkanut todella mukavasti, työkaverit vaikuttavat todella ihanilta ja sympaattisilta ihmisiltä, ja olen melko varma, että tulen viihtymään työpaikallani!

En halua viikon oleskelun perusteella kehua Pariisia kaupunkina maasta taivaisiin, enkä myöskään haukkua alimpaan kastiin (ei täällä ole ihan samanlaista asua ja käydä töissä kuin olla pidennetyllä viikonloppulomalla!), sillä en halua vetää liian pikaisia johtopäätöksiä. Kaiken kaikkiaan voin todeta kuitenkin, että Pariisi vaikuttaa melko lupaavalta!