Paluu arkeen?

Oltuani täällä nyt reilun kuukauden elämä alkaa jo tuntua melko normaalilta! En joudu enää joka kerta metroon mennessäni pohtimaan mille laiturille pitää mennä, enkä joudu jatkuvasti miettimään miten ja missä saan mitkäkin asiat hoidettua. Pariisi alkaa tuntua jo melko tutulta kaupungilta, mutta toisaalta taas se on edelleen täysin vieras.. Onhan kyseessä kuitenkin suurkaupunki, enkä ole siitä vielä nähnyt kuin murto-osan!

Tähän mennessä olen tosin ehtinyt nähdä mm. merkittävimmät nähtävyydet, sillä sain ensimmäisen vierailijan Suomesta (tai oikeastaan Amsterdamista, mutta suomalaisen kaverini kuitenkin!) ja kiertelimme hänen kanssaan nähtävyyksiä katsomassa kuten kunnon turistien kuuluukin. Nyt on siis nähty muun muassa Eiffel-torni (kiipesimme sinne portaita pitkin), Notre Dame, Sacre Coeur, Pigalle ja Moulin Rouge sekä tutustuttu kunnolla Riemukaareen (senkin huipulle portaita pitkin). Kävimme myös Seinen-risteilyllä, joka oli oikein mukava kokemus ja jolla pääsi katselemaan kaupunkia hieman eri perspektiivistä. Toki minulla on vielä paljon nähtävää, kuten aivan must-nähtävyys Louvre Mona Lisan kera, mutta kärsin hienoisesta motivaatiopulasta kierrellä yksin, joten odottelen seuraavia vierailijoita.. Toki olen yksinkin käynyt eri paikoissa, kuten muutama viikko sitten Pariisin pienemmässä eläintarhassa sekä luonnontieteellisessä museossa.

Olen myös saanut uusia kavereita, sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Pomoni kautta tutustuin suomalaisiin au pair-tyttöihin, joiden kanssa on tarkoitus jatkossakin viettää aikaa, ja entisen työkaverini kautta tutustuin hänen serkkuunsa, joka myös asuu Pariisissa ja tämän serkun kautta hänen monikansallisiin ystäviinsä. Joukossa oli mm. italialaisia sekä Karibian saarilta kotoisin olevia, ja jopa yksi ranskalainenkin. Tämän porukan kanssa kävin myös ensi kertaa tutustumassa Pariisin yöelämään, mikä oli todella mukava kokemus.

Aluksi olin tosiaan illalla kotiin tullessani niin pyörällä päästäni, että hädin tuskin jaksoin vaihtaa kuulumiset kotiväen kanssa, jonka jälkein painuin iloisesti nukkumaan. Nyt kun arki alkaa tosiaan olla jo arkista, alan kaivata vapaa-ajan aktiviteetteja myös viikolle, kun tähän mennessä sosiaalinen elämäni ym. menoni ovat painottuneet lähinnä viikonloppuihin. Suunnitelmissa on mm. lähteä katsastamaan, millaisia uimahalleja Pariisista löytyy. Olen tosin kuullut muutamia kauhujuttuja kyseisistä paikoista..

Työtkin tuntuvat jo kiinteästi viikkooni kuuluvalta rutiinilta. Alun sokerisen tunnelman jälkeen olen huomannut, että työt ovat kuitenkin aina töitä, jopa Pariisissa, ja kaikki ei olekaan enää niin ihmeellistä ja ihanaa. Olen kuitenkin itse melko voimakas persoona, joten kaikkien kanssa ei aina voi tulla toimeen.. Olen kuitenkin siis viihtynyt työpaikassani edelleen hyvin ja päässyt tekemään monipuolisia asioita. Luulenkin, että minulla on nyt jo melko selkeä kuva siitä, mitä yrityksemme tekee ja mitä työtehtäviin kuuluu. Tämän perusteella en usko, että tällainen työ on tuleva "oikea" ammattini, mutta kyllä sitä helposti työharjoittelun verran tekee ja miksei vähän enemmänkin. Joka tapauksessa työharjoittelu on ainakin tähän mennessä vahvistanut näkemystäni siitä, että olen sellaisella alalla, joka minua oikeasti kiinnostaa ja jolle koen sopivani hyvin.

Eräs asia, josta olen nauttinut suunnattomasti, on sää: saan jatkuvasti kuulla eri lähteistä, että Suomessa on paljon pakkasta ja vielä enemmän lunta, kun taas täällä lämpötila on pysytellyt nollan paremmalla puolella ja lunta ei juuri ole näkynyt. Vettäkin on satanut muutaman kerran, ja sen vastapainoksi on ollut muutamia ihanan aurinkoisia päiviä. Tällaisesta säästä saa Suomessa nauttia hyvällä tuurilla huhtikuussa..?