Aika rientää aivan hirmuista vauhtia, sillä ihan kohta olen viettänyt täällä aikaa jo 2 kuukautta..! Harjoittelunkin osalta puoliväli alkaa jo häämöttää. Ja silti itsestä tuntuu siltä, että on juuri saapunut Pariisiin ja juuri aloittanut työt, sen verran noviisina täällä ranskalaisen byrokratian keskellä välillä ollaan..

Muutamia esimerkkejä tästä:

Esimerkiksi niinkin yksinkertaista asiaa kuin muutaman tietyn paperin saamista varten joutuu ensin lähettämään useita e-maileja. Seuraavaksi joutuu soittelemaan perään vielä useampia puheluita. Lopulta joutuu vielä käymään paikassa, josta ne paperit pitäisi saada, MUTTA siltikään ei ole asiassa edennyt mihinkään, ja paperit on edelleen saamatta..

Lukkojen taakse jääminenkin voi olla melkoinen episodi: lukkoseppää kun ei olekaan kovin helppo saada paikalle! Niinkin pieni asia, kuin avainten unohtaminen asuntoon sisälle voi johtaa mm. naapureiden luona yöpymiseen ja vuokraisännän suvun apuun hälyttämiseen!

Onneksi täälläkin on kuitenkin asioita, jotka sujuvat helpomminkin.. Kuten esimerkiksi kielikurssi, jolle osallistuin jonkin aikaa sitten. Toki tässäkin projektissa alku oli melko hankala, sillä kielikoulu- ja kurssivalikoimaa on hirveästi, mutta lopulta itselle sopivia kursseja oli kuitenkin vaikea löytää. Sopivan kurssin löydettyäni olinkin todella tyytyväinen, ja suunnistin ensimmäiselle tunnille (lähes) intoa puhkuen. Shokki kuitenkin iski hyvin äkkiä: opettaja puhui vain ja ainoastaan ranskaa, joten en ymmärtänyt puoliakaan hänen sanomisistaan. Onneksi pikkuhiljaa aloin ymmärtää enemmän ja enemmän, mutta en kurssin loppuvaiheessakaan kyllä täysin ymmärtänyt häntä. Kielikurssini kesti siis 4 viikkoa, ja opetusta oli 6 h / viikko. Loppujen lopuksi olin sitä mieltä, että kurssi oli ihan kiva ja hyödyllinen, mutta ei se kuitenkaan ihmeitä saanut aikaan ranskanosaamiseni kanssa. Ehkäpä pidempi kurssi olisi ollut parempi, ne vaan ovat melko hinnakkaita...

Yksi asia, johon täällä ollessani olen todella menettänyt hermoni, on Suomen ja suomalaisten arvostelu. Tämä arvostelu ei todellakaan tule ranskalaisten suusta, vaan jo kauemman aikaa ulkomailla asustelleiden SUOMALAISTEN suusta. Kaikki tuntuu olevan täällä paremmin ja upeammin, ja suomalaiset eivät kertakaikkiaan osaa tehdä mitään oikein, sillä suomalaiset ovat töykeitä, typeriä jne. jne...

Etenkin tällaisia itselleni epämieluisia asioita kohdatessa pieni koti-ikävä alkaa hiipiä mieleen.. Onneksi siihen on tulossa lievitystä vieraiden sekä kuukauden päästä koittavan kotimaan visiitin muodossa! :)